Henkinen vahvuus (mental toughness) on ollut tuttu ja myös tutkittu käsite urheilupsykologiassa ennen ja jälkeen vuosituhannen vaihteen. Tutkimuksissa sillä on osoitettu olevan yhteys parempaan stressinhallintaan ja suorituskykyyn sekä mielen terveyteen ja hyvinvointiin. Tämä ei ole yllätys sillä terveys on taatusti keskeinen osa suorituskykyä niin fyysisellä kuin psyykkiselläkin puolella. Henkistä vahvuutta on tutkittu laajemminkin esimerkiksi militarian, busineksen ja urheilun toimintaympäristöissä. Näillä aloilla sen ymmärretään olevan laaja yläkäsite, jota käytetään persoonallisuuden piirteiden ja taitojen yhdistelmästä ja jolla yleensä viitataan kykyyn selviytyä suuremmasta paineesta ja menestyä urheilussa, työssä sekä elämässä.
”Henkisen vahvuuden yhtenä keskeisenä ulottuvuutena pidetään nimenomaan kykyä mennä kohti haastavia elämänkokemuksia, eikä näin ollen vältellä kipua ja kasvun paikkoja.”
Urheilussa puhutaan nykyään yhä useammin ”henkisestä kantista” tai mentaalipuolen vahvuuksista. Usein tällä puheella viitataan siihen, että urheilijan psyykkiset taidot ovat kunnossa tai että urheilija hallitsee tiukassa paikassa ”hermonsa”. Varsinkin aiemmin suomalaisessa urheilukeskustelussa myös ihannoitiin tunteettomalta vaikuttavia ”jäämiehiä” tai henkisesti vahvana pidettiin niitä, jotka syystä tai toisesta näyttivät pärjäävän yksin. Psyykkinen vahvuus saatetaan edelleenkin liittää helposti urheilijaan, jonka arki näyttäytyy ongelmattomana tai joka ainakin onnistuu antamaan itsestään huolettoman tai virheettömän mielikuvan julkisuuteen. Se, että onnistuu välttämään monimutkaiset, kivuliaat tai vaikeat asiat, tulkitaan virheellisesti vahvuudeksi. Ikään kuin henkinen vahvuus kehittyisi aurinkoisina päivinä tai helpossa elämässä omassa urheilukuplassa. Tutkimukset kuitenkin osoittavat asian olevan pikemminkin päinvastoin. Henkisen vahvuuden yhtenä keskeisenä ulottuvuutena pidetään nimenomaan kykyä mennä kohti haastavia elämänkokemuksia, eikä näin ollen vältellä kipua ja kasvun paikkoja. Myös joustavuus nähdä uhat mahdollisuutena ja etsiä positiivista ja eteenpäin vievää kaikesta vastaan tulevasta – hyväksyen ei vastaan taistellen – on henkisen vahvuuden keskiössä, jos tutkimuksiin on uskominen.
Julkisuuden perusteella syntyy helposti myös vaikutelma, että henkinen vahvuus olisi jotain synnynnäistä ja ihmiselle automaattisesti lankeavaa lahjaa sen sijaan, että painotettaisiin sitä oppimishistoriaa ja kasvutarinaa, mitä todellisen henkisen vahvuuden ja kypsyyden taustalta usein sitten kuitenkin löytyy. Näihin päästään usein kiinni vasta uran jälkeen, kun urheilijoiden tai valmentajien elämänkertoja sitten aletaan kirjoittamaan ja lukemaan. Harva niistä on nimittäin tarinoita, joissa kaikki sujui mahtavasti ja kaikesta selvittiin omin supervoimin. Kun päästään pinnan alle, voittajien tarinat ovat useammin tarinoita ihmisenä kasvamisesta, yrityksestä ja erehdyksestä sekä varsinkin siitä, miten vaikeuksien kautta on opittu, noustu ja lopulta tultu takaisin vahvempana ja entistä tietoisempana siitä, mitä huipulle pääseminen vaatii.
Persoonallisuuden piirteistä kilpailullisuus, sinnikkyys, tavoitteellisuus ja hyvä sopeutumiskyky edistävät henkistä vahvuutta. Taidoista taas tutkimusten mukaan korostuvat tunnetaidot ja ongelmanratkaisutaidot. Aivan keskeisessä roolissa ovat sosiaaliseen kompetenssiin niin ikään kuuluvat sosiaalisen hahmottamisen, assertiivisuuden ja sosiaalisen tuen hakemisen taidot. Yksinäinen susi ei ehkä olekaan paineen sietämisen suhteen vahvin peto, vaikka pakon edessä selviytyykin, vaan lauma tuo onnistumiseen aivan uuden ulottuvuuden.
Eli piirtävätkö tutkimukset sittenkin aivan erilaista kuvaa henkisestä vahvuudesta kuin meidän vanhahtava stereotypiamme ylikontrolloidusta, tunteettomasta, kaikki hallitsevasta ja ongelmattomasta huippu-urheilijasta? Mielestäni kyllä. Ehkäpä meidän olisikin aika päivittää henkinen vahvuus 2020 – luvulle ja siihen mitä tutkimusnäyttö osoittaa.
Henkisesti vahva urheilija omaa riittävän suotuisat geenit ja temperamentin. Turvallinen lapsuuden kasvu- ja valmennusympäristö mahdollistaa terveen identiteetin ja perustan, jossa ihmisen arvo perustuu ihmisyyteen eikä suoritteisiin. Huippuvaiheessa urheilija säätelee paineita oppimiensa taitojen ja riittävän tukiverkon avulla. Henkinen vahvuus ei ole pelkästään suotuisaa temperamenttia ja lahjaa eikä myöskään kärsimyksen kirkastamaa elämänkokemustakaan vaan se pohjaa genetiikkaan, muodostuu vahvasti lapsi- ja nuoruusvaiheessa, muotoutuu elämän kokemusten positiivisen käsittelyn kautta ja on mahdollista oppia/opettaa kaikissa uran vaiheissa.
Se on siis ihmisenä ja urheilijana kasvamisen prosessi sekä lopputulos.
Kirjoittajana Sport Momentumin asiantuntijatiimin Tiina Röning (urheilupsykologi, psykoterapeutti ja psyykkisen valmennuksen asiantuntija).
Lähteet:
Clough, P., Earle, K., and Sewell, D. (2002). “Mental toughness: the concept and its measurement,” in Solutions in Sport Psychology, ed. I. M. Cockerill (Boston, MA: Cengage Learning), 32–43.
Gucciardi, D. F., Gordon, S., and Dimmock, J. A. (2009a). Evaluation of a mental toughness training program for youth-aged Australian footballers: I. A quantitative analysis. J. Appl. Sport Psychol. 21, 307–323. doi: 10.1080/10413200903026066
Lin, Y., Mutz, J., Clough, P. J., and Papageorgiou, K. A. (2017). Mental Toughness and Individual Differences in Learning, Educational and Work Performance,
Psychological Well-being, and Personality: A Systematic Review Front. Psychol. 8:1345. doi: 10.3389/fpsyg.2017.01345
Stamp, E., Crust, L., Swann, C., Perry, J., Clough, P., and Marchant, D. (2015). Relationships between mental toughness and psychological wellbeing in undergraduate students. Pers. Individ. Dif. 75, 170–174. doi: 10.1016/j.paid.2014.11.038