Vapaaehtoinen, luottamustoiminen, talkoolainen, oto-valmentaja… Rakkaalla lapsella on monta nimeä ja näin on myös asian laita, kun puhutaan suomalaisen urheiluseuratoiminnan kulmakivistä eli vapaaehtoisista toimijoista. Tässä blogissa keskitymme näistä arjen liikuntasankareista juuri valmentajiin.
Suomalainen urheiluseuratoiminta ei toimisi ilman vapaaehtoisia, jotka mahdollistavat monella tasolla lasten ja nuorten liikkumisen urheiluseuroissa ympäri maan. Näin tulee ollakin, sillä vapaaehtoiset ovat yhdistystoiminnan kulmakivi ja rikkaus, joka tekee urheiluseuratoiminnasta juuri sellaista kuin se parhaimmillaan on. Vapaaehtoisten valmentajien avulla monissa urheiluseuroissa mahdollistetaan useampia ryhmiä tai joukkueita, voidaan levittää toimintaa laajemmalle ja viedä lajin harrastamista lähemmäksi potentiaalisia uusia aloittajia. Tai viedä joukkueita aivan oman lajinsa kärkeen saakka, sillä vapaaehtoisia valmentajia toimii myös kilpaurheilussa korkealla tasolla.
Olipa kyseessä harrastamisen mahdollistaminen ruohonjuuritasolla tai kilpaurheilussa korkealle asetettujen saavuttaminen, vapaaehtoiset valmentajat tekevät tärkeää työtä. Me kutsumme Sport Momentumissa näitä ahkeria tekijöitä nimellä #arjenliikuntasankarit.
Vapaaehtoiset valmentajat hakeutuvat seuratoimintaan mukaan monista eri lähtökohdista. Osalle aikuisista lasten ja nuorten valmentaminen iltaisin oman työpäivän jälkeen on ehkä paluu takaisin oman nuoruuden lajin pariin, motivaatio syntyy halusta antaa omalle lajille takaisin. Toisille taas on ilo seurata oman lapsen kehitystä ja kasvua liikunnan parissa, ja tästä syystä myös oman lapsen joukkueen valmentajatiimiin liittyminen on kiinnostavaa. Nuorille taas urheiluseurassa valmentajana toimiminen voi olla keino pysyä lajissa mukana oman harrastusajan jälkeen. Nuorelle toimijalle voi valmennus olla myös ensi kosketus vastuullisiin ohjaustehtäviin ja väylä työelämässä tarvittavien taitojen oppimiseen, joista valmentaessa karttuu monipuolisesti.
Vapaaehtoisten valmentajien taustalla on varmasti yhtä monta tarinaa kuin on valmentajiakin, kuinka jokainen on päätynyt valmentamaan. Mutta löytyisikö vapaaehtoisten valmentajien motiiveista yhdistäviä tekijöitä? Sport Momentumin ammattivalmentaja Mirelle Lund on nähnyt eri lajien parissa toimiessaan satoja ellei jopa tuhansia vapaaehtoisia valmentajia.
— Kyllä se on varmasti intohimo, joka vetää mukaan. Rakkaus sitä omaa lajia kohtaan tai rakkaus omaa lasta kohtaan, halu mahdollistaa omalta osaltaan lasten liikkumista.
#arjenliikuntasankarit tekevät merkittävää työtä ja liikuttavat massoja. He mahdollistavat ison palasen urheiluseuratoimintaa ja tarjoavat joka ikinen viikko liikuntaelämyksiä lapsille ja nuorille. He ovat tärkeä lisä valmennuskentässä ammattivalmentajien ja muiden työkseen valmentavien ohella. Heitä on syytä seuroissa vaalia, tarjota heille koulutusta valmennustehtäviin ja muistaa kiittää tehdystä vapaaehtoistyöstä.
Ammattivalmentajana Mirelle tunnistaa erittäin hyvin vapaaehtoisten valmentajien tärkeyden:
— Ihan kirkkaimpana mielessä on sanoa heille kiitos. Ilman näitä #arjenliikuntasankareita suomalainen urheilu ei kanna. Ilman heitä ja heidän valmentamiaan lapsia ja nuoria meillä ei olisi myöskään suomalaista olisi huippu-urheilua tai vaikkapa olympiamitalisteja, sillä kaikki lähtee sieltä nuorista, liikunnan ilosta ja kipinän sytyttämisestä. Siispä valtavan suuri kiitos teille tekemästänne valmennustyöstä urheiluseuroissa!